Sanan mahti
Marja Liisa Sirola, Sääksmäki-lehti 2000
Äitini sanontoja Sääksmäen Kantalan kylästä
Aitini Aino (1910-1994)
Aino Maria Ester Seppälä, o.s. Niittymäki, syntyi Kokemäellä 25.3.1910. Perheessä oli hänen lisäkseen kolme poikaa. Heidän isänsä kuoli vuoden 1918 tapahtumissa ja lapset sijoitettiin eri perheisiin, 8-vuotias Aino sukulaistaloon lähinnä työvoimaksi. Silloisesta 4-vuotisesta kansakoulusta jäi osa suorittamatta.
Aino oli muuttanut vuonna 1923 Vampulan seurakuntaan ja sieltä 21-vuotiaana Sääksmäelle vuonna 1931. Sääksmäen Saarioispuolella lähellä silloista Kuurilan asemaa on neljä viisi maalaistaloa, joissa Aino teki työtä navettapiikana, viimeisin Maatialan kylässä Kulon talo. Kulon naapurissa, Tuulimäessä, asui lida ja Albert Seppälä perheineen, johon oli 27.11.1914 syntynyt Väinö, hän oli yksi kuudesta sisaruksesta. - Aino ja Väinö vihittiin Kalvolan kirkossa "askarten välillä" avioliittoon 20.6.1937.
Tuulimäessä oli pieni mökki, johon nuoripari asettui asumaan. Talo paloi melko pian, kun salama iski siihen. Ennen kuin sota vuonna 1939 syttyi, olivat Aino ja Väinö muuttaneet Kantalan kylään harmaaseen hirsimökkiin, jonka kunnostamisessa ja pihapiirin rakentamisessa riitti työtä kymmeniksi vuosiksi. - Aino myöhemmin: "Tulin kävellen piironkin peili kainalossa Maatialasta tonne mettän keskelle."
Sota-aikaa kesti... Ainosta tuli äitini 13.6.1943. "Pirtissä oli keittiön ikkunan alla niin iso reikä että toi likka mahtu konttaamaan siittä ulos." - Sodan loputtua "sanoin Väinö11e että ei tehrä poikaa ennenkun on sauna ja niin se teki korsusaunan" ja veljeni Väinö Juhani syntyi sitten 1 1. 5.1947.
Elämä jatkui kovalla työnteolla niin kuin työläisperheissä muuallakin. Työtä tehtiin talojen pelloilla ja navetoissa, "maksettiin hevospäiviä", kun tarvittiin lainaksi hevosta ja työkoneita. Enemmän äiti nauroi kuin itki, väsyneenä toki kiukutteli, mutta masentuneena en häntä muista ennen kuin vuoden 1982 tulipalon ja isän kuoleman jälkeen. Äiti joutui muuttamaan pois Kantalan kylästä ja opettelemaan kerrostaloasukkaan tavoille 72-vuotiaana. Äiti kuoli Valkeakoskella uuden vuoden aattona vuonna 1994.
Sanan voimalla käytiin "elämän kiertokoulua" ja jaksettiin päivästä toiseen. Monissa mutkikkaissa tilanteissa muistan äidin laukaisseen jonkin sopivan sananparren kuten "kuse senkin veten erestä sano Kustaa Tajasen emäntä" (äiti oli nuorena piikana pahottanut mielensä jostakin asiasta ja itkenyt). Sanontoja oli satoja ja niitä kertyi matkan varrella lisää kuten "korreesti kukkii sano Salon Atte" (oli kysymys viljapellosta, jonka ei olisi niinkään pitänyt kukkia). Satakunnasta äidin mukana tullut tokaisu on esimerkiksi "sekasin kun Tulkkilan ämmän paita" (lankavyyhti tai huone tai hernepelto jne). Kun joku osui kysymään äidiltä, mistä tämä oli kotoisin, vastaus saattoi olla: "pukki pieri kalliolle ja tuuli puhalsi henken". Aiti kävi joskus 1960-luvun lopulla lapsuuskotinsa paikalla Kokemäellä Porolanmaassa - sieltä löytyi vain kodin perustaan kuulunut kiveys.
Sanan mahtia
Elämää
¤ Kukin taaplaa tyylillään.
¤ Itte se on sianpaskakin mättäällä.
¤ Kaipa Herra uhrin tuhrii.
¤ Hullulla on halvat huvin.
¤ Rahalla saa ja hevosella pääsee.
¤ Mää huitelen vaan, sano huitelija-Hilma.
¤ "Mun järkeni mukkaan..." sano Kantalan Erkki.
¤ "Ei niitten väliä oo, ne on linnaslaisia..."
¤ Hyvä vasikka ellää juomallakin.
¤ Kun lunta syä ja vettä jua ei haise paskakan pahalle.
¤ Ittestään hyvä ihminen asian arvaa.
¤ Kaikissa meissä on mutta kaikista ei heti huamaa.
¤ Ei oo silläkään vielä kaikki päivät ehtoossa.
¤ Ei sekkään maailman tolpaks elä.
¤ Kyllähän erestään löytää.
¤ Mennee itte erestään (hukkaan).
¤ On myähästä rypistää, kun on housuun jo päässy.
¤ Minkäs tuuli kivelle mahtaa, vähän sammaleita pöllyyttää.
¤ Ei mettä ainootansa anna.
¤ Puhu selvää suamee, vaikkei tulis kun sana päivässä.
¤ Voi hyvä Jumala ja siipiorava!
¤ "- ja meran paskat!" (Metsänrakentamisohjelma; s.o. "ei tuu mittään!"
¤ Käret kyynärpäitä myöten ristiin...
¤ Kiittimet ristiin.
¤ Löylyä lissää!
¤ Voi vittujen kevät!
¤ Jaa jottain? Paska jottain on!
¤ Ei jallaan jakkoo (ahdasta)
¤ Purtilo (ahdas huone)
¤ Nälkänen syä vaikka jänistä.
¤ Nälkänen syä vaikka pieniä kiviä.
¤ Navero (liian sakea)
¤ Paskahännän rasva (voi)
¤ Jumalanvilja (leipä)
¤ Sonnin töyssyä (uunijuusto ternimaidosta)
¤ Ei maistu henkalle eikä haavalle.
¤ Se friskaa, päätä ja niskaa (kahvi)
¤ Nin että tussusta huimaa (vahva kahvi)
¤ On kun Mooseksen verta (vahva kahvi)
¤ Voi taivaan talikynttilät!
¤ Meni kun hohtimet kaivoon.
¤ Niposesta naposeen! (kaikki)
¤ Paskan marjat ja mansikat.
¤ Vastasen varalle...
¤ Panna kunnian korjuun (hyvään talteen)
¤ - ja loput tuulen pualelle kainaloon (vaatteet)
¤ Kyllä aika tavaran kaupittee.
¤ Väljemmille vesille.
¤ Painua mutkasta tietä näkymättömiin (on vauhtia)
¤ Mene että hippulat vinkuu!
¤ Tu ninkun olis jo!
¤ Vaikka tuomiopäivään asti!
¤ Nin kauan kun vesi vie.
¤ "Hauvassa" - sano Mäkiskä (saa levätä)
¤ Puhhuu ukkosenihmeitä!
¤ Sen vihoissa on kun lämpösissä vällyissä!
¤ Oikosääristen valtakunta (hautausmaa)
¤ Mieron tie
¤ Viutilo (astia, keikkuu, on vino)
¤ Paskaansa tuntematon väri.
¤ Kyrpiäinen (pieni, huono)
¤ Nappikukat (pietaryrtit)
Työntekoa
¤ Ylös ja varkaisiin, ei Jumala laiskoja ruaki!
¤ Parhaassa viejän silmä.
¤ Lyö leipä liipin laapin, kyllä sen uuni kaunistaapi.
¤ Ei terve ruumis tyätä kaipaa.
¤ On kun kivirekkee perässänsä vetäis.
¤ On kun täi tervassa.
¤ Tullee tuumanmittasiin täihin.
¤ Jättää kun lehmä paskansa.
¤ Seisoo kun pataässä!
¤ Seisoo kun virstan tolppa!
¤ Seisoo kun pelukopanjalka perunamaassa!
¤ Pyärii kun pässi narussa.
¤ Taivaanrannanmaalari
¤ On kun Ellun kana.
¤ On kun almanakan tekijä (selällään)
¤ Eiks lanttu leikkaa?
¤ Rymppyräätäli
¤ Konitohtori
¤ Lohva-Liisa (iso nainen)
¤ Leipäpappi
¤ Takkuniska
¤ Kuppari-Ulla (liikaa ruskettunut)
¤ Kaikkitöinen kun kalso kirves.
¤ "Tullee rutot ja ruvet", sano Salon Atte.
¤ "Korreesti kukkii", sano Salon Atte.
¤ On nin pitkää kun levveetäkin (talonpito)
¤ Koira haukku häntäänsä ja häntä persevillojansa.
¤ On kun sian tonkima (huonosti kynnetty)
¤ On kun juasten kustua.
¤ On kun hellässä hirressä.
¤ En tunne miästä sano Ketola Jeesusta.
¤ En meinaa ruamiani repiä (tappaa itseäni työllä)
¤ Kun hevosta hankeen... (vaikka väkisin)
¤ Hevosenkuormia (liian raskasta)
¤ Kunhan sinus on! (vähän sinne päin)
¤ Toi-toi-toi-toi Toikkalan Ämmä, katkasi viisaalta vasikalta hännän.
¤ Pussin turu (säkin suu)
¤ Vettää sianvitulle (säkin parsiminen)
¤ Liukumiina (lämmin lehmänpaska)
¤ - meni perässä kun nahkasatula!
¤ Hae kaukaa vaan, kyllä läheltä aina löytää.
¤ Kattele silmilläs eikä pelkillä rei'illä!
¤ Ton ny näkkee ottallaankin!
¤ Näin on poijaat saunan löylyssä!
¤ Hosumalla ei tu kun kusipäisiä mukuloita.
¤ Missäs koira vanhenee jossei juastessaan.
¤ Haet vaikka kiven silmästä!
¤ Nypi vaikka napaas!
¤ Pyykki pestään juanimalla.
¤ Pitelee kun kippeetä pillua (varovasti)
¤ Hyppää tokkura, siin on oja!
¤ Hyppii seinille (nöyrä)
¤ Seistä törröttää
¤ On kun tikku paskassa.
¤ Yks puuttuu sano piru kun hyttysiä laski.
¤ On kun pässin munat (pienet)
¤ On alaspäin kun paskanen lehmän häntä.
¤ Liukas kun papin kulli.
¤ Näpsä värkki sano Silpakka pillua.
¤ Takapuali ruvella...
¤ Peräsuali pitkällä...
¤ Paskan saat palkakset.
¤ Ei saa kun raihnasen ruumiin.
Ilmoja
¤ Retonki halpaa ja tytöt korreita (kesä)
¤ Aurinkolla on pahat jallaat (huomenna on huono sää)
¤ Sattaa nappii mutteis oo kastavaista.
¤ Kyllä se isä kuivaa joka kasteleekin.
¤ Parantaa kun sika juaksuaan (sade yltyy)
¤ Sattaa kun Esterin perseestä.
Kaikenlaisia ihmisiä
¤ Pukki piäri kalliolle ja tuuli puhalsi hengen (syntyperä).
¤ Kyllä se nostaa matalahousua upseeriks (hieno vaate).
¤ Nätti kun sika piänenä.
¤ Ei o Pekkaa pahee (ihan hyvä).
¤ Poijan kloppi; kloppipoika
¤ Nyrkillä tapettava
¤ Rikkiviisas (vähän liika viisas).
¤ Aataminaikainen (vanhanaikainen)
¤ Pirusta ensimmäinen (ruma)
¤ Naama kun hillukka (turvoksissa)
¤ Nokka solmussa, pissaa päässä
¤ Tarhapöllö (tukka sekaisin)
¤ On kun Tellun perse (kuiva lyhyt tukka)
¤ On kun pullopersesika.
¤ On kun piiskan siima.
¤ Kusimato (laiha)
¤ On se aika krapa (kuiva, laiha)
¤ On kun raakku (laiha, surkea)
¤ Käpyhakkari (mitätön, surkea)
¤ Pruhjuhousu
¤ Perse on kun pennin korppu
¤ On kun oravan raato (surkea)
¤ On kun ruiskokkonen (pulskassa kunnossa)
¤ On kun hevosen pualikas
¤ Löytää ilman haravaa viärestään
¤ Hyvässä ajokunnossa
¤ Vatta on kun trekkooli muttei kasva kukkia
¤ Jallaat on kun pytyn kannet, varpaita yltympäri
¤ Ei oo Jumalan syy jos noilta jaloilta kaatuu
¤ Jallaat on kun ranskanpullat
¤ Perse nin matalalla että päivän vanha kananpoika ylttyy nokkimaan
¤ Matalalla kakantiputin
¤ Silmät kun sonnilla päässä
¤ Iso pää ja harvassa korvia
¤ Apinasta ensimmäinen (ruma)
¤ On kun rakkikoira
¤ Kyllä on häpynsä syäny miäs (puhuu hävyttömiä)
¤ Ei vika tartte olla iso kun se on päässä
¤ Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis
¤ Ei tukka ja järki pysy samassa päässä
¤ Ei tyhjä lato kattoo kaipaa (kalju)
¤ Ei voi tukistaakaan kun pikilapulla (tukka pois)
¤ Äänellään se lintukin laulaa
¤ Raakkuu kun varis
¤ Ammuvainaan nuatilla
¤ On kun hokmannin tippoja (askeleet)
¤ On kun leivosen laulu
¤ ... ettei pavut suussa pysyis (innoissaan)
¤ Käy kun luamisen tyä (sujuvasti)
¤ Vapisee kun haavan lehti
¤ Mennee vaikka solmuun (on mielin kielin)
¤ On vaikka airanvittana
¤ Kyllä ihminen tottuu pittään vaikka jääpuikkoo perseessään, kun päivän pittää, toisena jo kaipaa
¤ Antaa vaikka ainoon silmän päästään
¤ On kun nukkuneen rukous
¤ On kun naatin vana (vetelä)
¤ Huano lintu jossei höyheniään kanna
¤ Ottaa nokkiinsa kun vanhanaikanen puupuntari
¤ Nättinokkanen
¤ Kualee sauhuun (vaietaan kuoliaaksi)
¤ On kun perseeseen ammuttu karhu
¤ Totinen kun kissa paskalla
¤ On kun mykkä paskalla
¤ Piärettää eikä maita korppu
¤ Porukolli, itkupilli
¤ Naukumaija / N:n poika
¤ Kaiken maailman mieliharmia jokikinen jumalan päivä!
¤ Nyrkit savessa (kova humala)
¤ Sirriparta (nenän alla)
¤ On kun Eesau (karvainen)
¤ Paskakyytö (likainen)
¤ Vai tuli Loimaanpoikaa (paskat housuun)
¤ Varsankontti (räkäpuikko)
¤ On kun lapsen kantapää (sileä)
¤ Savipuolta (ihottumaa)
Ihmissuhteita
¤ Älä huura, pirä muuten suutas auki
¤ Ei sanonu juuta eikä jaata
¤ Ei päin kattonu!
¤ Semmosta toista ei maa päällään kanna
¤ Ei ristinsielua
¤ Tullee kun pyhä pyry!
¤ Hyppii tasakäpälää
¤ Reppii silmätkin päästä
¤ Käy risoista kiinni
¤ Haukkuu suut ja silmät täyteen
¤ Antaa ympäri korvia
¤ Olis lähettäny reikäleivän, olis ollu paljo parree (kun joku tuo terveisiä tutulta)
¤ Kyllä maailman tahko laahaa
¤ Paskaämpärin sanko katkes (välirikko)
¤ Haukkaa paskaa (erehtyy)
¤ Lyä kätensä kyynärpäitä myäten paskaan
¤ Mihin sekin aisansa ajjaa? (kiinnostuu)
¤ Hioo kynsiään
¤ On läpeensä häijy
¤ Varjelee kun pässinmunaa (nuuka)
¤ Mennee kun pieru pitkin seiniä (salaa, häpeillen)
¤ Ei sillekän kunnian kukko laula!
¤ Hänen hyvän nimensä tähren
¤ Kylänkorree (kaksinaamainen)
¤ Ei kuse siihen mihin kykistyy (kiero)
¤ Heittelee pienillä kirveillä (vinoilee)
¤ Pihisee ja puhisee kun Paavolan karittan perse (on kiukkunen)
¤ Hyvin on kustu, on pata ja pottu täynnä (sotkettu asiat)
¤ Älä sitä sure millä vellaat maksetaan, sure sitä millä uutta saaraan
¤ Sekasin kun Tulkkilan ämmän paita
¤ Kylmää ja klönttistä kun Itkon piikain perunavoi (viileät välit)
¤ Kuse senkin veten erestä! (itkemisestä)
¤ Painu hevon vittuun!
¤ On kun pylly ja paita
¤ Perätoukuria kun köyhän talon porsaat
¤ Voihan perse, kun on kahresta kappaleesta!
¤ Minä kans, sano pikkusonni
¤ Heitä henkees! (juo!)
¤ Jua ny että imemistä tullee!
¤ Voi raukkaa sano kuahari kissanpoikaa
¤ Päästä se matokin kualee
¤ Ei vahinkon veräjälle pääse
¤ Ei korviaan krovauta (ei välitä)
¤ Ei oo paskavarpaan väärtti!
¤ Tikulla toinen ihminen toisen asian ajjaa
Naiset, miehet
¤ Kyllä Jumala auttaa mutta täytyy vähän ittekin yrittää
¤ Naiminen tullee kun rikka silmään
¤ Ei sitä tiä, millä oksalla se piru istuu
¤ Täit syä, maailma vihaa, kotiväki ryppyilee, mutta mä olen vaan.
¤ Ennen paimentaa kapallisen kirppuja...
¤ Ei puhuta mittään, halataan vaan!
¤ Kun suat ja korvet kävelin, yhren ainuan hillukan löysin!
¤ Se on eri asia jos mun nait!
¤ Papin aamen (vihkiminen)
¤ Kristillisseen pistelemisseen
¤ Kyllä leipään tulijoita aina on
¤ Reittä myären... (kotivävyksi)
¤ Sukkelaa makkaraa kun on kesälläkin jäässä
¤ Rakkaus on kamala tauti, siihen kuolee seisaalleen ja silmät jää auki
¤ Kateus on kamala tauti
¤ Onni on kun tikun nokassa
¤ Ei se kysy eikä kouraa!
¤ Turhaa pyörimistä hyvän paikan ympärillä (tanssiminen)
¤ Sin et oo kun hyvän pillun pilkka (epämieluiselle "yrittäjälle")
¤ Älä inise kunet lypsäkkän (turhaa rutinaa ja pyytämistä)
¤ Ei tupata kun ei tykätä!
¤ Ei rumppia rukkoilla!
¤ On syäny hiirenpesän (tullut raskaaksi)
¤ Semmonen herranlahja! (hankala lapsi)
¤ Teki vanhuurenturvan (yksinäisen lapsen)
¤ Tullee takasin persläpi käsivarrella (palaa kotiin "huarikakaran" kanssa)
¤ Siin on tuttis ja rukkis ja kangaspuus (lapsen syntyminen)
¤ Jotakin lämmintä lapsen kätteen...
¤ Tultiin itte näyttään ja muita kauniita kattoon
¤ Tarttis lyärä turkin hihhaan ja tehrä uurestaan!
¤ Tikulla pihalle (hyi olkoon!)
¤ Miksikä paska tullee tonkimisesta, sen enempi se haisee
¤ Yhden miehen ja yhden rautatievaunun perään ei kannata surra, niitä tulee aina uusia
¤ Jossei tämmösenä vältä nin antaa olla, sano Kuakkasen Martta
¤ Ei miäskulta paskaa o!
¤ Se on varmaan sänkyssä hyvä (kun ei ollut mitään hyvää sanottavaa)
Köyhät ja rikkaat
¤ Ei passaa pussata isosten lapsia papuruakasella suulla
¤ Ei kelpaa köyhän tarjous rikkaan kakaralle
¤ Kyllä köyhällä tarpeita piisaa - tarttis karusellikin ostaa
¤ Rumat ne on jotka vaatteilla korreilee
¤ On kynttä ja käpälää
¤ On läskiä ja lotinaa
¤ On talot ja tavarat
¤ Sualanen ja sakkee, se on köyhän makkee
¤ Näkkyy seittemän kirkontornia (ohuen leivänsiivun läpi)
¤ On kun seittäntä kirnunpesivettä
¤ Ota ny kaikkia seittämää sorttia (vaikkei olisi mitään otettavaa)