Sääksmäki-seura

Sääksmäki-seura on perustettu vuonna 1948. Sodan jälkeen Suomeen perustettiin useita kotiseutuseuroja toteuttamaan uudenlaista kotiseututyötä. Aiemmasta poiketen pääasia ei ollut menneessä vaan perinteen ja historian tallentamisen ja julkaisun lisäksi tavoitteena oli elinympäristön kohentamisen entistä viihtyisämmäksi. Puhuttiin kotiseudunhuollosta. Elinympäristöön laskettiin kuuluvaksi myös luonnon kauneusarvot, tosin tuolloin niiden ei katsottu olleen samalla tavoin uhattuina kuin myöhemmin. Historian ja perinteen tallentamisessa ajatuksena oli yhden vanhan rakennuksen suojeleminen malliksi. Museoita perustettiin entiseen tyyliin, samoin esineistöä koottiin näytille.

 

Sääksmäki-seura toteutti heti alkuvuosinaan uuden kotiseututyön periaatteita professori Eino Jutikkalan johdolla. Sääntöjen mukaan seuran tuli  edistää ”henkistä ja aineellista kehitystä, suojella ja vaalia historiallisia muistoja ja luonnonkauneutta, elvyttää tietoisuutta kotiseutuperinteen arvosta ja herättää kotiseuturakkautta.” Kadonneiden ryhmäkylien Kärjenniemen ja Ritvalan tonttialueet kartoitettiin, kerättiin taiteilijoista muistitietoa, valmistettiin postikorttisarja ja inventoitiin pitäjän säilyttämisenarvoiset rakennukset. Museoksi ostettiin Munteen Molkan vanha päärakennus, jonka hirsistä rakennettiin kotiseutumuseo kirkonmäelle ja avattiin museona vuonna 1951. Museota täydennettiin myöhemmin Kasurista hankitulla aitalla. Kesäjuhlaperinne alkoi vuonna 1949. Ensimmäiset seuran joululehdet ilmestyivät 1950-luvulla.

 

Uusi aika seurassa alkoi vuodesta 1974. Yleissuomalaiset henkiset virtaukset nostivat perinteen ja kotiseudun arvoa, sukututkimus ja juurien etsintä alkoi. Sääksmäen joulu, nykyinen Sääksmäki –lehti alkoi ilmestyä. Kesäjuhlien sijaan alettiin järjestää iltamia heinämaariana, ensin  Kelhissä mutta myöhemmin kiertäen Sääksmäen nuoriseuran taloilla. Yhtenä syynä paikallisen kotiseututyön nousuun juuri vuonna 1974 oli edellisenä vuonna tapahtunut kuntaliitos. Sääksmäen kunta oli liitetty osaksi Valkeakosken kaupunkia. Sääksmäkeläiset jäivät Valkeakoskella vähemmistökansallisuudeksi taajaman asukkaiden muodostaessa enemmistökansallisuuden, kuten akateemikko Eino Jutikkala on todennut. Sääksmäki-seura nousi sääksmäkeläisten ja Sääksmäen etujen ajaksi ja perinteen kantajaksi. Kuvaavaa on, että seura peri Sääksmäen kunnalta vaakunan omaksi tunnuksekseen ja oikeuden jakaa Sääksmäki-mitalia. Sääksmäen vaakuna on seuran virallinen tunnus.

 

Vuosittain järjesteään Kotiseutumuseon perinnepäivä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina ja kekripidot lokakuun lopulla.  Elokuussa hoidetaan tähkämaitikan kasvupaikkoja. Keväisin on järjestetty seminaareja Sääksmäkeen liittyvistä aiheista. Seura jakaa Sääksmäki-mitalia ja Eino Jutikkalan palkintoja Sääksmäen ja sääksmäkeläisyyden parissa tehdystä ansiokkaasta työstä.  Seura julkaisee vuosittain ilmestyvää Sääksmäki-lehteä ja  muuta Sääksmäkeen liittyvää kirjallisuutta. Vaakuna-aiheinen isännänviiri ja muita Sääksmäki-tuotteita kuuluu seuran kotiseutuhenkiseen myyntivalikoimaan.

 

Sääksmäki-seuralla on edelleen sijansa valkeakoskelaisessa kotiseututyössä. Se yhdistää kaupungin maaseutumaisen alueen, haja-asutusalueen, asukkaita ja kantaa vanhan Sääksmäen pitäjän perinteitä.

 

Tervetuloa mukaan toimintaan !