Ritvalan helkajuhla

Valokuva: Eila Saukkonen

Jo sitte mailmaki loppuu kuin Ridvalan Helka ja Huittulan vainio.

Lönnrotin muistiin panema sanonta Sääksmäeltä 1831

Rilvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta, silloin kuin kansa näihin kyllästyypi, tahi tämän vanhan tavansa heittää.

Gottlundin muistiinpano 1824

Kun englantilaiset ja ranskalaiset sotivat satavuotista sotaansa, Ritvalassa lienee huudettu helkaa. Kun tutkimusmatkailijat löysivät uusia mantereita, Ritvalassa laulettiin. Oli isot ja pikkuvihat, oli sodat ja melskeet - Helkajuhlaa vietettiin. Amerikkalaiset menivät Kuuhun, Ritvalasta ei ehditty; oli Helkajuhla. Tältä pohjalta ei ole vaikea ennustaa, mitä Ritvalassa tehdään yhdentyneessä Euroopassa vuonna 2000.

Hannu Antila lokakuussa 1989 Päivölän Helkajuhlaseminaarissa

Sääksmäen Ritvalan kylässä on jo ammoisista ajoista vietetty erityistä Helluntain juhlaa Helkaa. Vaikka tutkijat eivät olekaan yksimielisiä Helkajuhlan iästä tai alkuperästä, on varsin selvää että sen alummaisin idea perustuu kristinuskon takaisiin ja varsin monilla kansoilla esiintyviin kevät- ja hedelmällisyysriitteihin. Nykyisessä (kuten myös vanhimmissa 1800-luvun alkupuolelta periytyvien kirjallisten lähteitten osoittamassa) muodossaan Helka on varsin vahvasti kristillisen peltojen kevätsiunauksen kaltainen. Siihen voisi viitata myös naimattomien neitojen laulavan kulkueen koreografia: entisen ryhmäkylän keskeisen paikan "Raittinristin" eli tienristeyksen kohdalta neljään suuntaan kulkevat tytöt tekevät näin kulkiessaan suuren ristinkuvion.

Toisaalta vanhat muistiinpanot viittaavat yksinkertaisesti siihen, että kylän tieuria vain kuljettiin kylän rajojen mukaan, ja päädyttiin vihdoin lähipeltojen takaiselle aukealle mäelle.
Kulkueen viimeinen ja pisin reitti päättyy mäelle, jolla nykyisin kohoaa Ritvalan Nuorisoseuran talo. Täällä neidot muodostavat piirin, jossa he laulavat kesken jääneen virren lopun. Luultavasti juuri täällä on muinoin myös poltettu helavalkeita, joihin liittyvistä leikeistä on säilynyt muistiinpanoja. Entisajan Helkavuori, paikka johon neitojen kulkue päättyi, sijaitsi lähistöllä harjun korkeammalla kohdalla.

Helkavirsien keskeinen osa on kolme balladia. Mataleenan virsi on 'barbaarikristillinen' kuvitelma syntisestä Maria Magdalenasta, jolle vastaantulija osoittaa olevansa Kristus kertomalla tämän pahat synnit. Inkerin virsi tunnetaan mm. Ruotsissa nimellä "Lagmansvisan"; siinä uskollisten rakastavaisten tarina päättyy poikkeuksellisesti hyvin. Annikaisen virsi on muunnelma kovasta Hansa-aikaisesta asetelmasta, jossa Turun neito joutuu ulkomaisen kauppiaan pettämäksi. Kaikissa kolmessa balladissa on vahva keskiaikainen väritys.

Runollisesti vahvassa Alkuvirressä on värikäs kuvaus Turun renessanssin ajan loistomusiikista ja ehkä myös kankaanvärjäyksestä. Tuomen syntyä on tulkittu kristillisin vertauskuvin, mutta siinä on myös epäilemättä vanhempia aineksia. Lopputoivotuksessa taas lienee muistuma seudulla toimineiden dominikaanimunkkien kantoalttareista ja niitten alustoista.

Nykyaikaiseen Helkajuhlaan on 1900-luvun alusta lähtien kuulunut neitojen kulkueen jälkeinen ulkoilmajuhla tanhuineen ja musiikkiesityksineen. Puhujina ovat tänä aikana toimineet paikalliset ja myöhemmin yhä yleisemmin myös valtakunnalliset merkkihenkilöt. Vuodesta 1910 Helkajuhlan järjestelyistä on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.